Kiirettä pitää!

Ja näin on taas yksi kuukausi lopuillaan. Alkuvuoden saldo on seuraavanlainen:

- Kaksi flunssaa (per henkilö)
- Kaksi sairaalareissua
- Yksi antibioottikuuri
- 5 päivää sairaspoissaoloja koulusta
- 6 tehtyä opiskelutehtävää
- 8 uutta opiskelutehtävää (3 ryhmätyötä)
- Yksi täysin hajonnut auto (+ tyhjennetty säästötili tämän takia)
- Kahdet hermot riekaleina (+ yksi muisti mennyt)
- Yksi hankittu kesätyöpaikka

Ajatelkaas, millaisen listan saan tehtyä loppuvuoteen mennessä...

Tehtäviä on koulussa tällä erää enemmän kuin laki sallii. Olen jo joulukuulta asti keräillyt sellaisen määrän väsymystä, että nyt se alkaa ihan selvästi kärjistyä. Muisti ei enää pelaa, unohtelen asioita, joita ei normaalisti pitäisi (tänään en postissa kuollaksenikaan muistanut, mikä kuukausi nyt on ja piti kysyä virkailijalta...)

Tuo auton hajoaminen oli viimeinen niitti, kun opiskelu on syönyt kaikki säästöt ja ajamme pitkiä välimatkoja alueella, jossa julkinen liikenne on lähes olematon. Jotain positiivistakin, tulipa vihdoin hankittua se diesel. Sellaisen auton jälkeen, joka syö bensaa 12 l/ 100 km, alle 5 l satasella vievä auto on täysin epätodellisen tuntuinen ajatuksenakin.

Ja todellakin, sain myös varmistettua itselleni kesätyöpaikan samasta paikasta, jossa teen seuraavan harjoittelunkin toukokuussa! Heinäkuun pidän lomana lasten kanssa, mutta kaksi kuukautta olisi tarkoitus tehdä töitä ja saada ehkä jotain säästöönkin :)

Voihan kela!!!

Kelan päätöksiä poikani asioista on nyt odoteltu ikuisuus. Joulukuun lopulla saimme päätöksen korotetusta vammaistuesta takautuvasti, mutta se tärkein eli kuntoutuspäätös, puheterapia, on se mitä odotan. Jonotamme Kelan puheterapeutille ja käymme jatkuvasti keskussairaalan omalla puheterapeutilla odotellessa. Nyt sitten tuli päätös... tai oikeastaan kolme päätöstä: kaksi myöntävää ja yksi kieltävä! Tarpeeksi asiaa selviteltyä tarina meni näin: Kela oli kerrankin ollut oma-aloitteinen ja myöntävän päätöksen tehtyään määräsi summassa jonkun puheterapeuteistaan. Terapeutti hätääntyi, koska tilaa ei ole ja hän on juuri lupautunut ottamaan kaksi lasta. Terapeutti soittaa Kelalle ja Kela tekee äkkiä kieltävän päätöksen ja postittaa senkin. Sitten Kela tekee tietysti vielä yhden päätöksen, jossa kertoo, että heti kun puheterapeutti vapautuu missä tahansa kaupungissa 100 km:n säteellä, niin pääsemme sinne. Listalla on siis kolme kaupunkia, enkä yhtään tiedä missä terapia tulee olemaan. No, pääasiahan on kai se, että terapia on myönnetty (ilmeisesti).

Täytyy kyllä sanoa, että kaikki muu on toiminut kuin rasvattu. Päiväkotiin saatiin oma avustaja pojalle ennen diagnoosia. Kelto käy päiväkodissa kahdesti viikossa pitämässä omia harjoituksiaan. Kuvien käyttö kommunikaatiossa on lähtenyt tosi upeasti käyntiin, poika viihtyy päiväkodissa ja on oppinut uusia sanojakin puolessa vuodessa tosi paljon! Eli ei voi valittaa.

Flunssa!

Meillä taas flunssaillaan! Sen jälkeen, kun lapset aloittivat päiväkodin, niin räkätauti onkin kyläillyt meillä kerran kuussa. Joulukuussa onnistuimme saamaan ilmeisesti sikainfluenssan ja siitä tosiaan oli seurauksena isommalla korvatulehdus ja pienemmällä keuhkokuume. Nyt sitten hysteerisenä kuulostelen, että alkaako pienen pöpöpesäkkeen hengitys rohista vai ei. Olen kuullut jo kohta miljoona kauhutarinaa,kuinka tällaisen jälkeen käydään joka flunssan takia spiraan hengittämässä. Kieltämättä käy mielessä, että voisi sitä joskus helpommallakin päästä...

Pitkästä aikaa kotona

Tänään olisi sitten vapaata ja oli tarkoitus pyhittää koko päivä opiskelulle. Olisi kaksi tenttikirjaa luettavana, yksi verkkokurssi vielä aloittamatta ja pari esseetä väännettävänä. Luonnollisesti tässä vaiheessa alkaa vähintään yhden lapsen nenä vuotamaan, viikonloppuna ollaankin varmaan kaikki kipeänä. Toivottavasti huomenna olen terve, pitäisi nimittäin jaksaa sellainen kevyt kuuden tunnin diabetesluento!!!

Aloitus...

Onhan se useamman kerran käynyt mielessä, että blogiakin voisi kirjoittaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Lopullinen sysäys oli koulun verkkoviestinnän kurssiin liittyvä tehtävä, eli tehdä blogi. Tarkoitus olisi koittaa ehtiä jatkamaan tätä myös kurssin loputtua.

Esittelynä kertoisin, että minulla ja miehelläni on kaksi lasta. Kohta 4-vuotiaalla esikoisellani on diagnosoitu lapsuusiän autismi ja määrittämätön kehitysvamma. Kuopus on erittäin puhelias 1,5-vuotias, näillä näkymin tavis. Itse aloitin syksyllä sairaanhoitajan opinnot. Katsotaan, kun sitä asiaa alkaa enemmän tulla, että mihin tämä blogi painottuu...