Talo on tällä viikolla tullut myyntiin. Vähän tuntuu haikealta, kun tämä on meidän ihkaensimmäinen oma koti. Enimmäkseenhän tämä on pankin, mutta silti meidän. Itse olemme remontoineet ja laittaneet mieleiseksemme, monta suunniteltua remonttia on myös jäänyt tekemättä. No, haikealta tuntuu.
Lapsille soittelin päivähoitopaikoista tulevasta kotipaikkakunnastamme, joka siis on selvillä myös. Ainakin toistaiseksi yritämme muuttaa vuokralle Jyväskylän maalaiskuntaan. Integroidussa erityisryhmässä vapautuu ainakin yksi paikka syksyllä. Kovin innostuin muutenkin, kun paikan johtaja kertoi heillä olevan erityisen paljon kokemusta juuri autismista ja siihen liittyvistä ongelmista. Myös vuokra-asunto on haussa.
Tänään minulla on sellainen siivousprojekti, jossa heitetään kaikki ylimääräiset tavarat pois. Huomenna pitäisi pihaan tulla roskalava ja sen jälkeen meillä onkin taas pitkästä aikaa oikeasti siistiä! Muuten alkaa näyttää siistiltä, paitsi että kaikki jätepussit pitäisi viedä autokatokseen odottelemaan, sitten enää imurointi.
Mies kyseli jo töitäkin ja saattaa hyvinkin saada kesään mennessä itselleen paikan. Itse järjestän siirtohakupapereita ja odottelen yhteishaun pääsykokeita. Uskon kyllä vakaasti, että jatkan nykyisessä koulussani vielä ensi syksynäkin!
Muuten tässä on ollut mukavan kevyt ja hyvä olo, mutta tulihan se viimein se puhelu, joka palautti maan tasalle. Äidiltäni otettiin viikko sitten koepala kohdusta, kun hänellä on ollut ylimääräisiä vuotoja. Tänään soittivat ja sanoivat laittavansa lähetteen keskussairaalaan koekaavintaan. Jotain oli siis löytynyt ja nyt pitäisi selvittää, mitä. Geenit äitini puolella on sitä luokkaa, että hän on ainoa, joka on selvinnyt yli 50 ikävuoden ilman yhtäkään kasvainta tai infarktia. Täytyy myöntää, että nyt pelottaa.
